Nämä talvifiilistelykuvat ovat jokunen talvi sitten meidän mökiltä. Lunta oli paljon ja vaikka lumihangen päällä oli suht paksu kestävä kerros, jostain syystä se ei meidän Santun painoa oikein kestänyt. Tytöillä ei sen sijaan näyttänyt olevan yhtä suuria vaikeuksia kävellä hankien päällä.

"Huhuu, tytöt! Missä te ootte? Eikö ne tulleetkaan perässä..."

"Hahaa! Tuolla!"

"Oottakaa mua.. miten te pysytte pinnalla... miten tää näin upottaa.. miten tässä pitäisi nyt muka edetä?"

"Siispä edetään loikkimalla, kun ei muukaan auta"

Jostain kumman syystä Santtu oli todella väsynyt tämän reissun jälkeen... Pitäisikö tehdä tänä talvena uudestaan?

Ja sitten tuoreempia kuvia ihan muutaman päivän takaa. Santtu oli ihan otettu suuresta valkoisesta ja meidän vanha emäntäkin alkoi oikein innostua leikkimään. Valitettavasti pakkasta oli "lievästi 20 astetta pakkasta" (eli normaalilla kielellä noin parikymmentä astetta), alkoi kaikkien kolmien pentujen tassuja paleltaa, joten painelimme nopeasti takaisin peiton alle.

Oikein lumista talvea myös kaikille muille täältä Kajaanista!

Tässä esimerkiksi Ellillä on tullut jostain ihan uusi vaalennusraita kylkeen..

Samoin Santtu on saanut paljon uutta väriä. Ensinnäkin korvassa on valkeaa maalia, kyljessä on pari valkoista täplää ja takapuolessakin näyttää selän päällä olevan yksi vaalea raita. Enni o hienohelmana olllut paljon varovaisempi, ainoastaan toisen korvan kärki on hiukan maalissa ja tämäkös hävetti vanhaa rouvaa niin, ettei kehdannut kameraa katsoa. Onneksi minulla on taikasana!

"Lähetäänkö pihalle ja sitten syömään makkaraa?" Johan sain koko porukan huomion niin, että sain otettua meidän remppajengistä kuvan! Millaisiahan kuvia saadaan huomenna aikaiseksi, kun alamme remontoimana keittiötä... ja maltan tuskin odottaa katon ja lattian maalausta!

UUSI AAMU

Minusta tuntuu, että ostimme mieheni kanssa liian hyvän sängyn itsellemme. Aina kun aamusella nousen paikaltani töihin tai kouluun ja menen vessaan, takaisin tullessani sänkyni on jo vallattu. Ensiksi mallia näyttää Enni. Siellä meni sitten tyynyt, ei mennä enää nukkumaan. No, uusi päivä tuo uusia kujeita myös koirille, joten annetaan Ennin jatkaa unia ja siirrytään uuteen aamuun Santun kanssa.

Meidän Santtu ei ole niin hienotunteinen, että hän veisi vain tyynyt, ei. Hän valtaa minulta kokoo paikan. Ja jos hän (kyllä, hän, ei se) nukkuu pienessä sikiöasennossa kun tulen makuuhuoneeseen, minut nähdessään hän mojahtaa suorastaan koko kyljelleen, ikään kuin viestinä, että et kyllä siirrä häntä pois tästä!

No, nyt on aamu-unetkin nukuttu ja aika nousta ylös. Mikäpä olisi koirillekin hauskempaa kuin

UUSI RETKI

Ostimme itsellemme uuden auton tuossa syksyllä ja hetihän meidän piti tehdä pieni retki sillä. Pieni tarkoittaa Kajaanista Pieksämäelle ja sieltä vielä ekstempore Vantaalle Ikeaan. Tässä meidän Enni näyttää kuinka otetaan uusia päiväunia uudessa autossa uudella Ikean viltillä.

On tuo rankkaa tuo koiran elämä!

Joskus koirillekin pitää shoppailla vähän ja ilahduttaa heitä. Tässä Enni näyttää mallia aihelle

UUSI LELU

Ennillä taisi vain mennä lelut ja pennut sekaisin. Heti ollaan pesää rakentamassa lelukoiralle, mutta en minä raaski toiselle kertoa ettei se ole oikea. Antaa vain hoivata.. jospa siten joskus tulee vielä uusia pentuja, niin Enni pääsee hoivaamaan niitäkin.

Olenko vielä kertonut, että meidän Santtu on erittäin älykäs. Sille ei mitkään vinkulelut tai pehmolelut ole mieluisia. Santtu tykkää kaikista missä on jonkinlainen tekninen juttu sisällä, poika kun on. Meidän pitää hankkia sille aina niitä sellaisia "purista vatsasta" hommia, että jätkä saa painella niitä. Myös sellaiset lelut, joissa oli se naru ja sisällä moottori, joka sai lelun tärisemään oli aivan mahtava. Jätkä vain loppupelissä leikki sillä niin innokkaasti, että se hajosi, eikä olla löydetty sellaista enää mistään... Mutta nyt on pikku tärinälelut unohdettu, kun Santtu hoksasi mieheni kanssa uuden lelun. tietokone. Tässä jätkät laittelee meidän vanhaa tietokonetta, ja Santun kasvoilla on tarkkaavainen ilme. Kyllä tämä jätkä tietää, mitä pitää seuraavaksi tehdä.

Joskus koirienkin pitää muuttaa, tässä Enni poseeraa aiheella

UUSI PESÄ

Tosin pesä on löytynyt meidän liinavaatekaapista ja siinä alla on nyt meidän vierastyynyt, joten en oikein ihastunut tähän, mutta ostetaan joskus sitten uusia tyynyjä meidän vieraille..

Kun on päivän askareet tehty ja leikit leikitty, on aika mennä iltapissille. Talven alla voi olla hetkiä, jolloin maahan laskeutuu myös

UUSI LUMI.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille kävijöille!

Ihastuimme niin koirakuvat -viikkohaasteeseen, että päätimme perustaa haasteelle ihan oman blogin. Tuonne käsityöblogiimme Karanneisiin silmukoihin ei oikein sovi niin paljoa koirien kuvia kuin mitä haluaisin, joten laitoimme koirille ihan omat sivut!

Mutta esitellääns meidän pikkuiset!

Tässä on meidän koiraperhe. Oikealla alhaalla näkyy emokoira Enni. Enni on syntynyt 18.9.2000 ja se saapui meille vain viiden viikon ikäisenä. Enni kuuluu niin sanottuihin vahinkopentuihin eikä sen omista halunnut pitää niitä enää tarvittavaa kolmea viikkoa, joten adoptoimme pikkuisen. Se on ollut miehelleni ja minulle kuin oma lapsi, yhtä paljon sitä on paapottu ensimmäisinä vuosinansa.

Nämä kaksi muuta, edessä näkyvä Elli ja päällä oleva Santtu ovat sitten Ennin pentuja. Nämäkin ovat niin kutsuttuja puolivahinkopentuja. Pentuja oli tarkoitus teettää Ennillä, mutta ei sen koiran kanssa, joka kerkesi hoitaa asiansta. Pennut syntyivät 1.8.2003.

Koirien rotumääritelmä on mielestäni hauska. Enni on puoliksi cockeri ja puoliksi karjalankarhukoira. Pentujen isä on taas puoliksi cockeri ja puoliksi ajokoira, joten pennut ovat ½ cockereita, 1/4 ajokoiraa ja 1/4 karjalankarhukoiraa. Mielenkiintoinen pesue, täytyy itsekin myöntää.

Nyt sitten tunnettekin meidän perheemme, joten voimme alkaa viikkokisahaasteet! Tervetuloa elämäämme!